life is too short to have boring hair

Olen vihdoinkin saanut valtavan älynväläyksen hiuksiini liittyen. Älynväläyksen, jonka sain ihan ajattelematta hiuksiani sen kummemmin. Älynväläyksen, joka ei ole poistunut mielestäni sen jälkeen kun se kerran pomppasi aivokoppaani. Älynväläyksen värjätä hiusteni latvat harmaiksi.

Miksi olen näin kamalan innoissani, vaikka harmaa hiusväri on ollut suosiossa jo hyvinhyvinhyvin pitkään? No siitä simppelistä syystä, että hiukseni ovat olleet mustat viimeiset 15 vuotta. Värjäsin tukkani mustaksi joskus ylä-asteella ja siitä asti olen vannonut mustan nimeen.
En voisi edes kuvitella värjääväni hiuksiani niin etteikö niissä olisi valtaosa mustaa. Lisäksi olen hyvin kriittinen (sekä kaavoihin kangistunut), joten itseäni miellyttäviä ideoita on todella hankalaa saada tai toteuttaa.

Harkitsin joskus aiemmin latvojeni värjäämistä punaisiksi, mutta ehdin kyseenalaistaa idean jo ennen sen toteuttamista. Toinen ajatus oli värjätä latvat vaaleiksi, mutta väri ei tarttunut ja rupesin sitäkin kyseenalaistamaan.
Tottakai nytkin epäluulo nostaa rumaa naamaansa, mutta tuntuu kuin luonteelleni tyypillistä olisi kaiken uuden kammoaminen. Tykkään kokeilla kaikkea erilaista ja erilaisuus kyllä näkyy ulkomuodossani, mutta loppupeleissä olen kaavoihin kangistunut tylsimys. En vain ihan hoksannut että minkälaisessa mittasuhteessa.

Yritän viikon sisään toteuttaa tätä projektia ja siitä saadaan sitten erillinen postaus.

It's just the (new) beginning..

Mua jotenkin inhottaa tehdä tällainen välipostaus omista kuulumisista, kun tuntuu että lässytän aina yhtä ja samaa. Mutta toisaalta enpä ole tehnyt tätä pitkään aikaa, kun blogissa vallitsi syvä hiljaisuus ja suurimman osan aikaa hakkasin vain päätäni seinään yrittäessäni skarpata itseäni.

Blogin sisällöstä se, että aloitin bloggeriin kirjoittamisen muistaakseni Egyptissä tai hieman ennen sitä, eli suunnilleen 6 vuotta sitten. Kirjoitin paljon matkustaessani, jonka jälkeen kirjoittelin Suomeen palaamisesta, muuttamisesta, Romin saapumisesta Suomeen  ja hänen sopeutumis-prosessista.
Tämän lisäksi suuri muutos oli yllätävä raskaus, jota seurattiin suhteellisen tiiviisti. Sitten aloitin lähihoitajan opinnot ja viikko sen jälkeen syntyikin vauvamme. Se olikin sitten todella hektistä aikaa koliikin ja vanhemmuuden takia. Oli uusia asioita opittavana ja kosolti vaikeuksia ja niskassa opinnot.
Kaiken tämän tiimellyksessä hukkasin punaisen lankani, eli ajatuksen siitä mistä oikeasti tahtoisin kirjoittaa.

Pitkän aikaa raaputtelin elämäni muutoksista ja sitä asiaa vain tuli ja tuli. Samalla se kaikki oli kuitenkin tylsää arkea. Missä kaikki hohto?

Päätin muuttaa blogini ulkoasun, osoitteen ja nimen siksi että tämä olisi lähinnä jonkinlainen stoppi tai herätys. En enää kirjoittelisi perhe-elämästä, lapsen kasvamisesta (kun hänkin on jo 3 vuotias).. Nyt haluaisin todellakin keskittyä ihan vain itseeni ja kirjoittaa siitä mitä minulle kuuluu. Mitä teen, mihin tuhlaan aikani ja rahani sekä kuinka elämäni tietyillä osa-alueilla menee. Blogiini on kuulunut jo pitkän aikaa liian usea henkilö ja nyt se saa loppua.
Tottakai kirjoittelen myös samoja arkisia asioita, mutta enemmän omasta perspektiivistä kuin siitä miten elämä kokonaisuudessaan on musta aukko ja arki mättää.

Suurena muutoksena blogissani on, että kaikki vanhat postaukset on poistettu, jotten toistaisi samaa vanhaa kaavaa, vaan aloittaisin tosiaan ihan puhtaalta pöydältä.

P.S. Ei mitään käryä miksi blogini loppuu .nl -kirjaimiin.. Vielä eilen se oli .fi