mademoiselle noir

highlights of 2019

| On
tammikuuta 03, 2020
Tammikuu:
  • Sain uusia ystäviä joiden kanssa tuli vietettyä monta hurjan hauskaa hetkeä. Vuosi ei olisi voinut startata paremmin kuin uusien ystävien ja oman rakkaan seurassa!
  • Vietettiin ison-pienen tyttömme Jasminen 5v synttäreitä.
Helmikuu:
  • Vietettiin normaalia enemmän laatuaikaa yhdessä puolisoni kanssa ja nautittiin siitä vielä oikein luvan kanssa. Helmikuun ensimmäinen viikonloppu oli aivan ihanan rentouttava koska perjantaina kävimme yhdessä ostoksilla ja siitä jatkettiin elokuvateatteriin. Lauantaina sain rentoutua omassa seurassani kun mies oli Helsingissä käymässä ja ai että sitä onnea. En oikeasti tiedä milloin viimeksi olisin saanut koko päivän kokonaan itselleni. Sunnuntaina puolestaan syötiin aamiainen ulkona ja käytiin ostoksilla. Päivä meni kuin siivillä ja shoppaillessa käytimme 5 tuntia.
  • Pidettiin useampana iltana tuplatreffit ystäväpariskuntamme kanssa käymällä leffassa, syömässä, vierailemalla toinen toistemme luona ja istuttiin iltaa mahtavassa seurassa.
  • Saimme kotiimme uusia tuulia kun päivimme keittiön, eteisen ja olohuoneen sisustukset. Vaihtoon lähtivät keittiön ruokailuryhmä ja matto, eteiseen hankimme kenkäkaapit ja olohuoneessa vaihtuivat kirjahyllyt ja sohva + hankimme vielä tikashyllyn ja siihen ihania uusia sisustusjuttuja.
  • Aloitin uudessa työpaikassa.
  • Sain lisää uusia ystäviä.
Maaliskuu:
  • Juhlittiin puolisoni syntymäpäiviä matkustamalla ja shoppailemalla.
Huhtikuu:
  • Paikkasin tulehtuneet välini erääseen ystävääni joka oli syntynyt jostain kummallisesta ja toisaalta molemmille vieraasta syystä. Tällä hetkellä kaikki on kunnossa eikä vanhoja muistella.
Toukokuu:
  • Omat syntymäpäiväni saapuivat (jota en olisi koskaan toivonut saapuvan) ja 30 kilahti lasiin. Todellinen kriisi-ikä alkoi enkä tätä surunpäivää koe vuoden suureksi tapahtumaksi - vain sen mitä tuona päivänä koin, eli rakkaiden läsnäolo.
 Kesäkuu:
  • Tyttären kanssa vietimme laatuaikaa mm. Linnanmäellä, Silja Linen risteilyillä useamman kerran, matkustellen Suomessa ja kävimme katsomassa usean elokuvan leffateatterissa. Mahtavaa äiti-tytär aikaa siis.

Heinäkuu:
  • Ed Sheeranin konsertti johon lähdimme yhdessä ystäväni ja kummankin puolison kanssa. Aivan mahtava reissu vaikka Sheeran ei omaan musiikkimakuuni kuulukaan. Lähinnä lähdin mukaan kokemuksen ja seuran vuoksi, en niinkään musiikin.
 Elokuu:
  • Rammsteinin konsertti jossa olin yhdessä ystäväni -aivan yhtä suuren Rammstein fanin- kanssa. Vuoden odotetuin tapahtuma!
  • Bookkasimme ystäväni kanssa liput Rammsteinin vuoden 2020 konserttiin Tallinnaan!
Syyskuu:
  • Vietimme puolisoni kanssa toista hääpäiväämme.
Lokakuu:
  • Työkaverini kanssa viettämämme Työelämä risteily, joka järjestettiin piknik risteilyllä Viking Linella. Ensimmäinen kerta kun lähdimme yhdessä reissuun ja pakko sanoa että koska olemme molemmat samanlaisia koheltajia - tuli matkasta aivan hulvaton!
  • Pikkujout työporukalla.
Marraskuu:
  • Vietimme todella paljon deitti-iltoja (sekä aamuja, että päiviä) puolisoni kanssa. Jotenkin olemme oppineet ottamaan enemmän aikaa itsellemme ja pystyneet hoitamaan parisuhdetta kaksinverroin enemmän.
Joulukuu:
  • Joulu. Tyttären kanssa on aina ihana herätä availemaan lahjoja ja kokoamaan jos minkälaista leluhökötystä ja pelaamaan lautapelejä. Tietyt jouluperinteet ovat itselleni kaikki kaikessa, vaikka muuten en joulusta niinkään välitä.
  • Hääpäivän lisäksi tavaksi on muodostunut että juhlimme myös sitä päivää jona aloimme seurustella, eli sitä hetkeä kun päätimme että haluamme olla toistemme elämässä enemmän kuin ystävinä.
  • Mahtava uusivuosi loistavassa seurassa!

Omia kuulumisiani & tilanneraporttia elämäntaparempasta!

| On
lokakuuta 07, 2019
Olen pitänyt hävyttömän pitkän tauon bloggailusta henkilökohtaisten ongelmien vuoksi. Valitettavasti elämäntapa projektini otti kunnolla takapakkia vuoden 2018 kaamoksen ja sen tuoman erittäin rajun masennuksen takia. Sairastuin kyseisenä syksynä syömishäiriöön ja sen kanssa kamppailtuani vaivuin loputtomaan alakuloon jonka takia en jaksanut välittää treenaamisesta. Keväällä 2019 aloitin uudessa työpaikassa ja sinne sopeutuminen vei aikansa. Salille oli vaikea päästä sen pitkän etäisyyden takia ja kappas.. sitten oltiinkin jo kesässä. Kesällä taas sain elämäni ensimmäisen kerran kuulla lääkäriltä tämän epäilevän minun sairastavan reumaa. Tämän asian kanssa taistelu ja hyväksyminen vei osan kesästä sekä jo kuluneen osan syksystä.
Olen nyt syksyn aikana palannut takaisin treenin pariin voidakseni purkaa stressiäni, ahdistusta ja unohtaakseni mahdollisen reuma -epäilyn. En vain jaksa ymmärtää että olisin saanut kyseisen nivelsairauden riesakseni 24 vuotiaana oltuani raskaana. Juuri näin. Lääkäri epäilee raskauden laukaisseen reuman ja 10.10. onkin aika reumapolille kuulemaan tuomio.

Oli lääkärin epäilys sitten oikea tai väärä niin totuus on se että sormiani särkee kaiken aikaa. Keskinivelet tarkemmin sanottuna. Etenkin aamuisin sormet ovat jäykät ja välillä tuntuu ettei niitä tahdo edes suoriksi saada. Vielä ei ole toimivaa kipulääkitystä. Venyttely ei auta, ei ruokavalio tai liikunta, ei kylmä tai kuuma. Itseasiassa kylmä pahentaa oireita ja silloin käteni lakkaavat melkeinpä toimimasta. Ongelma on tosiaan vain käsissä ja niissäkin symmetrisesti, eli molempien käsien samat nivelet. Jaloissa ei onneksi ole ongelmaa ja toivottavasti ei tulekaan olemaan.

Vuoden ajan olen tosiaan paininut yhden jos toisenkin asian kanssa, ja vaikka syömishäiriökin on vielä tuoreena mielessä, niin aion palata tavanomaiseen treeniin, ruokavalioon sekä painon pudottamiseen. Toivon painavani toukokuun loppuun mennessä aiemmin painamani 64 kg. Tällä kertaa otan hieman rauhallisemmin sillä tahdon säilyttää terveelliset elämäntavat ja voida hyvin.

Kun nyt näin jälkikäteen luen tammikuussa kirjoittamaani postausta siitä kuinka kamppailin kaamoksen, syömishäiriön ja itseinhon kanssa,  en saata ymmärtää miten tuohon aikaan en ollut tyytyväinen 63kg painoon. Juuri tällä hetkellä (10kg lihonneena) antaisin melkeinpä mitä tahansa että saisin tuon vaakalukeman takaisin. Voi että kun tätä järjenjuoksua ei pysty käsittämään.. milloin pääkoppa sopeutuu muutokseen ja havahtuu siihen että "hei, laihdutin +20kg vajaassa vuodessa ja tiedätkös minä? Olen upea!" Mitä tästä opimme? Aion ottaa enemmän ennen & jälkeen -kuvia voidakseni vertailla niitä keskenään ja nähdäkseni konkreettisen muutoksen silmieni edessä.

please try not to judge how someone is dealing with a pain you have never experienced.

| On
helmikuuta 10, 2019
Masennus, tuo kamala sairaus. Jo pelkästään nimenä se kuulostaa pahaenteiseltä, mutta todellisuudessa se on tuhat kertaa kauheampi.
Olen tuntenut oloni hyvin pitkään alakuloiseksi, väsyneeksi, riidanhaluiseksi ja aivan kuin en enää edes innostuisi oikein mistään. Olen nakittanut tämän kaamosmasennuksen- ja alati vaivaavan ahdistuksen piikkiin, vaikka tosiasiassa olen ollut tietoinen mistä on kysymys. Olen siis elänyt jatkuvassa kieltämisessä, mutta lopulta hyväksyin sen karun totuuden kun nukkumaan mennessämme mieheni yhtäkkiä totesi: "musta tuntuu että olet masentunut."
Tuo yksi lause paiskautui samassa vasten kasvojani erityisesti siitä syystä ettei mieheni ole koskaan ymmärtänyt mielenterveysongelmia. Hän kun on aina ollut sitä mieltä että masennus on aikalailla sama kuin laiskuus. Nyt on kuitenkin käynyt niin että hänenkin silmänsä ovat auenneet mielenterveysongelmille koska on muutaman vuoden ajan seurannut vierestä ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötäni. Näiden seikkojen vuoksi olin todella yllättynyt saamastani kommentista, vaikka sisimmässäni tiesinkin mistä olotilani johtui.

Ajattelinkin hieman tässä nyt avata sitä mitä masentuneen utuisessa pääkopassa mitä todennäköisimmin liikkuu. Aina pitää muistaa se että masennus on sairaus, ei valinta tai trendi-ilmiö. Etenkin kun ihmiset heittelevät sanaa "masentunut" kuin konfettia. Olitpa sitten ikävystynyt, surullinen ihan pätevästäkin syystä, väsynyt.. saatat heittää ilmaan tuon iänikuisen sanaparin "mua masentaa".
Todellisuudessa masennus on jotain paljon voimakkaampaa. Sellaista että siihen mustaan aukkoon vajotessasi mieleesi ei edes tule kuuluttaa kuinka masentunut olet. Sen sijaan muututkin eläväksi kuoreksi. Henkilöksi joka toimii, mutta onkin sisältä täysin tyhjä.


Usein olenkin törmännyt ihmisiin jotka vähättelevät tai suorastaan halveksivat niitä joilla on masennus. Ja minkä takia? Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä etteivät he ymmärrä sitä. Kehtaan jopa väittää että henkilö joka ei ole itse käynyt läpi masennusta tai jonka läheinen ei ole ollut masentunut - ei voi ymmärtää kuinka tämä sairaus voi tehdä ihmisen niin toimintakyvyttömäksi.

Masennuksen yleisimpiä oireita ovat jatkuva ärtymys, väsymys, itkuisuus tai vastakohtaisesti tunnetilat vähenevät. Osa masentuneista itkevät herkästi pahaa oloaan kun toiset eivät kykene enää näyttämään tunteitaan. Itse olen kuulunut siihen kastiin jotka eivät enää osaa osoittaa tiettyjä tunteita. Itseinho, arvottomuus ja häpeä ovat olleet niin voimakkaita ettei jäljelle ole enää jäänyt kuin viha.

Masentuneena olo on kuin eläisit toisessa ulottuvuudessa. Huomaat sisäisen tyhjyyden täyttävän itsesi, etkä saa sitä tunnetta karistettua millään. Olet jatkuvasti alakuloinen ja mielesi tekee itkeä, mutta et välttämättä kykene siihen. Itseinho on käsin kosketeltavissa ja olet kadottanut kaikki muistikuvat siitä minkälainen olit ennen masennusta ja miltä tuntui olla onnellinen. Tuntuu kuin kaikki värit olisivat kadonneet maailmasta.
Tunnet jatkuvaa pelkoa mutta et tiedä mikä sen aiheuttaa tai mitä sinun tulisi pelätä. Rintaasi puristaa kaiken aikaa ja pahaolo rampauttaa sinut täysin. Tunnet olosi täysin arvottomaksi ja rikkinäiseksi, aivan kuin jos läheisesi olisi juuri kuollut. Mutta todellisuudessa se olet sinä itse joka on kuollut sisältäpäin.

Usein masennus etenee siihen akuuttiin pisteeseen että kaikki itseinho pääsee vuotamaan ylitse, jolloin henkilö muuttuu itsetuhoiseksi. Sen sijaan että vihaisit maailmaa ja kaikkia siinä asuvia - vihaatkin vain itseäsi. Syyllistät itseäsi olostasi ja miten olet päästänyt itsesi moiseen jamaan. Et kuitenkaan osaa tehdä mitään asialle, jonka takia henkinen tuska on niin suuri että tahdot tuntea jotain muuta. Itse muistan liiankin hyvin juuri sen kuinka olin henkisesti erittäin väsynyt ja tahdoin tuntea mitä tahansa muuta kuin alati läsnä olevan itseinhon. Olen siis kokenut sen itsetuhoisen jakson jossa olen purkanut henkisen tuskan itseeni. Toisin sanoen satuttanut itseäni fyysisesti jotta voisin unohtaa henkisen kivun edes hetkeksi.
Moni ei ehkä ymmärrä sitä kuinka masentunut satuttaa itseään mm. viiltelemällä tai käyttämällä runsaasti alkoholia. Vastaan on tullut niitäkin ihmisiä jotka pitävät tätä huomionhakuna tai pelkkänä vitsinä. Todellisuudessa ne haavat siellä ranteessa tai sääressä ovat avunhuuto joita ei pitäisi sivuuttaa. Eikä todellakaan pistää huomionhakuisuuden piikkiin sillä itsetuhoisuuden jälkeen tulee erittäin nopeasti viimeinen vaihe: itsemurhahakuisuus. Se vaihe jossa henkilö ei koe itsensä turmelemisen auttavan vaan tahtookin päättää elämänsä.


Näiden kaikkien tunteiden kyllästämä ihmisriekale voi siis tosiaan alkaa tuntea miten masennuksesta tulee osa itseä. Kuin se olisi valtava osa persoonallisuuttasi. Masennuksessa ajattelu on varsin mustavalkoista jonka takia minäkuva itsestä voi muuttua täysin.
Itselläni on masennuksen rinnalla valitettavasti vaikea ahdistuneisuushäiriö joka tekee masennuksesta entistä hankalemman. Ahdistukseni on ajanut masennusta pikkuhiljaa eteenpäin, aivan huomaamattani.
Voisin alkaa kuuluttaa nyt siitäkin miten erilaisia ilmenemistapoja ahdistuksessa on, mutta sen sijaan annankin vain esimerkin. Paras ystäväni kärsii myös ahdistuneisuudesta ja hänellä se ilmenee siten että kohtaus tekee hänet toimintakyvyttömäksi. Kynnys suorittaa ja suoriutua erilaisista asioista kasvaa ja sen takia hyvin tärkeätkin menot voivat jäädä hoitamatta koska ulos lähteminen on mahdotonta. Olo on saamaton, turta ja alakuloinen.
Itselläni kohtaukset eivät ilmene näin, vaan sen sijaan mielialani heittelevät itkuisesta pelokkaaseen, alan helposti hyperventiloida koska monet erilaiset tunteet lyövät kerralla lävitseni niin voimakkaasti etten tiedä miten tuntea tai reagoida. Ajatuksenjuoksuni on hyvinkin sekavaa, olen itkunsekainen ja lopulta itsemurhahakuinen. (En koskaan lähde yrittämään itsemurhaa - päinvastoin. Vaikka pääkopassani vilisee ajatuksia katolta hyppäämisestä, ranteiden viiltämisestä, lääkeyliannostuksesta tai mistä tahansa yhtä pelottavasta - tiedostan kuitenkin etten niitä toteuta).


Päätin avata tämän aiheen siitä syystä että blogissani voi tulla ajankohtaiseksi mielenterveydelliset asiat - vaikka ei mitenkään päärooliin. Mielestäni on kuitenkin myös hyvä aina pysähtyä keskustelemaan näistä asioista sekä tiedostaa mitä joku toinen voi käydä läpi. Itselläni on joitain mielenterveysongelmia enkä pelkää puhua niistä, saatika myöntää että joskus vajoan tahtomattani synkkyyteen. Eli kyllä: kärsin tällä hetkellä jonkin asteisesta masennuksesta, ahdistus- ja paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä sekä viime syksynä sain diagnoosin erääseen toiseen mielenterveysongelmaan josta kuulin lääkärin vihjailua ensimmäisen kerran teini-iässä. Siitä kuitenkin lisää toisella kerralla.

goals for 2019

| On
helmikuuta 03, 2019
Tavoitepainoon pääseminen & ylläpito
Tavoitteenani on päästä 58-60kg tavoitepainooni syntymäpäivääni mennessä, eli toukokuun lopulla. Syksy meni todella huonosti rajun kaamoksen takia ja treenit unohtuivat pariksi kuukaudeksi. Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni uudelleen niskasta kiinni ja jatkan projektia hammasta purren niin kauan kunnes saavutan tavoitteeni. Vuoden 2018 aikana onnistuin pudottamaan 21kg, joka on aivan mahdottoman huikea saavutus! Vielä viimeiset kilot on karistettava pois, saatava kroppaa kiinteämmäksi ja aloitettava lihastreeni.
Kesän aikana tulen myös opettelemaan ruokailua niin etten tarvitsisi keittiövaakaa, fatsecretiä, yaziota, uskallan syödä muutakin kuin samoja päivittäisiä ruokia joiden ravintosisällöt osaan ulkoa sekä suostun syömään muiden tekemiä ruokia.

Studiokuvaus
Haaveenamme puolisoni kanssa on mennä kesällä studioon ottamaan kunnollisia perhekuvia niin että niitä kehtaisi kehystää kotiinkin. Haluaisin myös suloisia kuvia yhdessä tyttömme kanssa vielä kun hän on suhteellisen pieni.
En ole koskaan sietänyt kameroita ja kuvattavana olemista, joten valokuvia itsestäni ei juurikaan ole. Toivon saavani elämäntapaprojektini päätökseen ennen kesää ja siten olevani valmis studiokuviin kun ulkomuotoni ei painon puolesta enää muutu radikaalisti.

Syömishäiriöstä paraneminen
Tähän tuskin tarvitsee mitään enempää sanoa. Elämäntapaprojektin ohella yritän vahvistaa itseäni henkisesti ja lopettamaan itseni jatkuvan piiskaamisen.

Oman minäkuvan ja itsetunnon vahvistaminen
Tähän asiaan vaikuttaa niin suuresti tuo paino -asia, joten tavoittelen apinan raivolla hyvänolon painoani. Lisäksi ahdistus on omalta osaltaan heikentänyt minäkuvaani, jonka vuoksi opettelen näkemään asioissa valoisemmat puolet. Olen hyvin skeptinen henkilö, joten haluan opetella luottamaan siihen että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella.

Muutto
Suunnittelemme parhaillaan muuttoa Turun sisällä koska nykyinen asuinalue ei vastaa tarpeitamme. Lisäksi asunto on hieman epäkäytännöllinen ja tässä on tullut asuttua viimeiset 5 vuotta. Aiomme myöhemmin muuttaa toiselle paikkakunnalle ja miettiä talon ostamista, mutta koska unelmakaupunki on vielä hämärän peitossa - on tämä asia vielä täysin avoin.

Opintojen aloittaminen
Haen maaliskuun yhteishaussa ammattikorkeaan opiskellakseni sairaanhoitajaksi. Toivoin saavani oppisopimuspaikan obduktiopreparaattoksi joka on ykköstoiveeni, mutta homma on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Niinpä toisena toiveena on opiskella sairaanhoitajaksi ja erikoistua haavanhoitajaksi. Toisena hakutoiveena tulee olemaan ensihoito.

Ed Sheeranin konsertti 23.7.2019
Liput takataskussa aiomme suunnata kesällä Ed Sheeranin konserttiin yhdessä mieheni ja ystäväpariskuntamme kanssa. En itse kuuntele pop-musiikkia tai Sheerania muuten, mutta ystävämme pyysivät meidät lähtemään kanssaan ja koska mieheni innostui ajatuksesta - päätin että mikä ettei.

Ulko- ja kotimaanmatkat
Suunnitelmissa olisi vihdoinkin matkustaa jonnekin pidemmälle mutta sekin on vielä vasta suunnitelman asteella. Viron reissuja tulee tehtyä useampi ja matkustettua kotimaassa, sillä tahdon tulevan kesän olevan parempi kuin viimekesän joka olikin huikea.

Rammsteinin konsertti 10.8.2019
Vuoden 2019 odotetuin tapahtuma itselleni on Rammsteinin konsertti johon osallistun läheisen ystäväni kanssa. Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisestä Rammsteinin konsertista ja bändiä yli 15 vuotta fanittaneena on millään jaksa odottaa elokuuta!

if only our eyes saw souls instead of bodies, how very different our ideals of beauty would be

| On
tammikuuta 30, 2019
En ole aiemmin blogin puolella maininnut siitä kuinka elämäntapaprojektini myötä syömishäiriö on nostanut rumaa päätään. Joulukuussa varasin ajan terveydenhuoltoon keskustellakseni ruokailutottumuksistani sekä siitä että kalorien laskeminen alkoi riistäytyä käsistä. Aloin vähitellen ahdistua kovasti siitä jos söin jotakin spontaanisti ilman että sitä oli etukäteen laskettu ja suunniteltu. Ei ollut väliä oliko kyseessä herkku vai jokin terveellinen ruoka. Syön päivittäin 2000 kaloria ja jos toisinaan ylitin sen edes yhdellä kalorilla - aloin ahdistua niin rajusti että saatoin alkaa syödä entistä enemmän ja lopulta oksentamaan.
Lääkärini mielestä suorittajaluonteeni on lisäsyy sille miksi kuulun riskiryhmään sairastua jonkinlaiseen syömishäiriöön.

BULIMIA ELI AHMIMISHÄIRIÖ

Ahmimishäiriöön kuuluu toistuva ja kohtauksittainen ylensyöminen. Ahmimishäiriöstä kärsivä ei pysty hallitsemaan syömistään: henkilö ajattelee paljon syömistä ja hänellä on voimakas halu syödä. Ahmimisen jälkeen tulee usein katumus ja oksentaminen. Ahmimishäiriötä sairastava tuntee olonsa liian lihavaksi ja pyrkii estämään ruoan lihottavat vaikutukset oksentamalla, syömättömyydellä tai joskus esimerkiksi ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä syömällä.
Olen yrittänyt syksy-talven opetella muuttamaan ajattelutapaani niin ettei ruoan kuulu aiheuttaa ahdistusta, mutta tämä on ollut kovin vaikeaa.
En millään haluaisi syyttää ketään ongelmastani sillä teen itse omat valintani, mutta olen jo pitkään tuntenut että myös parisuhteeni on ajanut elämäntapaprojektiani tähän suuntaan. Saan kovasti painostusta silloin kun en ole salille yhtenä päivänä mennyt ja joudun selittämään miksi päätin olla menemättä. Nämä hetket koen erittäin raskaiksi jonka vuoksi treenaan toisinaan liikaa ja suorittajaluonteeni pääsee taas niskanpäälle.


Toinen asia jonka koen erittäin raskaaksi on se miten kaamos toi muutaman ylimääräisen kilon takaisin, enkä millään pääse eroon väsymyksestä. 63 kiloisena en tuntenut oloani hoikaksi tai edes siedettäväksi, vaan päätin tavoitella 60 kiloa. Tällä hetkellä olen edelleen sitä mieltä että tavoitepainoni on 58 kiloa, joka on hyvänolonpainoni. En kuitenkaan aio missään tapauksessa alittaa tuota lukua sillä sen lisäksi että tahdon olla tyytyväinen kehooni - tahdon ennen kaikkea olla terve. Laihduttaminen epäterveellisesti, itseni näännyttäminen, alipainon tavoittelu ja syömisen älytön kontrollointi ovat kaikki mitä en todellakaan tahdo.


Jos nyt totta puhutaan - en ole treenannut entiseen tapaan (määrätietoisesti ja päivittäin) suurinpiirtein neljään kuukauteen ja tämä aiheuttaa sisälläni suurta ahdistusta, masennusta ja itseinhoa. Tiedostan että kaamos on ollut kuluvan vuoden aikana normaalia rajumpi, mutta tuntuu etten pääse siitä millään eroon. Pyörittelen kokoajan mielessäni ajatuksia siitä minkälaisessa kunnossa olisin jollen olisi noita neljää kuukautta haaskannut. Olisin varmasti jo sen 58 kiloa.
Olen alkanut taas pelätä vaakaa enkä halua sille nousta. Tiedän että pitäisi palata salille, mutta kovin vaikeaa se on. En aio sanoa ettei itseään voi pakottaa, sillä olen vuosi sitten todistanut että tämä ei pidä paikkaansa. Itsensä voi todellakin pakottaa treenaamaan.

Tällä hetkellä toivon vain saavani itseäni taas niskasta ja palaavani pian takaisin treenin pariin. Tuntuu että pyörittelen ruoka-ahdistusta aina vain enemmän mielessäni kun en tee mitään. Tiedän että kun palaan aikanaan kunnolla salille - otan päämääräkseni päästä takaisin 63 kiloon, jonka jälkeen jahtaan sitä 58 kiloa. Samalla yritän tervehtyä alkavasta syömishäiriöstäni.

Panasonicin langattomat vastamelukuulokkeet

| On
tammikuuta 10, 2019
Yhteistyössä Panasonicin kanssa.

Olen jo hyvän aikaa yrittänyt löytää kuulokkeet salitreenejä varten - tuloksetta. Tavalliset nappikuulokkeet johdolla ovat todella rasittavat ja aina tiellä, joten halusin tällä kertaa bluetooth kuulokkeet. Käytössäni oli muutaman kuukauden bluetooth nappikuulokkeet mutta ne hajosivat todella nopeasti ja satuttivat tragus lävistystäni.
Toisinaan lainasin mieheni JBL:n kuulokkeita jotka olivat kivat, mutta satuttivat päälakea jos niitä piti kauan.

Nyt sain tilaisuuden hankkia Panasonicin langattomat bluetooth kuulokkeet kampanjahintaan 150€, kun normaalihinta on huikeat 350€. Pakko sanoa että ensimmäinen ajatukseni oli, että kuulokkeiden on hintansa takia oltava todella laadukkaat. En tainnut edes harkita ostosta 5-10 minuuttia pidempään - sen verran kovasti olen koittanut uudet kuulokkeet löytää.




Paketti saapui todella nopeasti ja sisältä paljastuikin hyvännäköiset kuulokkeet. Olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt siitä että mukana tuli säilytyskotelo ja siinä on sisäpuolella vielä pieni tasku johon saa laitettua laturin ja muuta tarpeellista musiikinkuunteluun.

Panasonicin kuulokkeista luvataan seuraavanlaista:
  1. Vastamelutoiminto (3 eri asetusta)
  2. Akkukesto: 20 tuntia
  3. Sisäänrakennettu mikrofoni
  4. 3D Ear Pads - istuvat täydellisesti
  5. 15min pikalataus - 2 tunnin toisto
Panasonic RP-HD605 ovat huippulaadukkaat langattomat kuulokkeet, suunniteltu ylivertaista äänentoistoa ja mukavuutta ajatellen. Voimakkaat 40mm HD elementit tarjoavat tasapainoisen ja tarkan äänimaailman, josta voit nauttia missä vain vastamelutoiminnon ansiosta joka suodattaa taustaäänet, täydelliset matkustukseen. Innovatiiviset ja pehmeät 3D korvatyynyt tarjoavat erinomaisen istuvuuden ja ovat mukavat päässä pidemmänkin ajan. Sirin tai Google Assistantin avulla musiikin valinta, äänenvoimakkuuden säätö ja puheluiden soittaminen käy helposti kaivamatta puhelinta taskusta.
Kuuntelin musiikkia viikonloppuna istuessani Espoo-Turku bussissa ja taustameteli oli aivan järkyttävä ilman kuulokkeita. Päätä olisi alkanut särkeä jos olisin sitä melua joutunut kuuntelemaan kokonaiset 2 tuntia. Kuulokkeet päässäni kaikki se meteli katosi samantien ja ihmettelin hetken loppuiko meteli ihan bussin sisällä mutta ei, kuulokkeet tosiaan suodattivat sen niin tehokkaasti ettei mikään ylimääräinen ääni tunkeutunut musiikin ylitse.
Bussimatka sujui mukavasti sillä musiikin äänentoisto ja laatu olivat erinomaiset. Volyymin ei tarvinnut olla lähelläkään suurinta astetta vaan matalallakin säädöllä ääni kuului kirkkaasti.



Kuulokkeiden ulkomuoto on aika tavanomainen, mutta pisteet nousevat siitä että korvatyynyt voi kääntää näppärästi ympäri. Näin ollen niiden säilyttäminen on helpompaa ja vie vähemmän tilaa. Positiivinen yllätys oli myös se ettei päälakea ala kolottamaan vaikka kuulokkeita pitäisikin pidemmän aikaa. Ainoa miinus on vain se että materiaali on aika liukas, joten jos mielesi tekee lähteä vaikkapa lenkille ja sateen vuoksi pidät huppua päässäsi - kuulokkeet valahtavat jatkuvasti silmille. Itse näin talviseen aikaan tykkään olla huppu päässä, joten tämä ongelma on ollut aika ärsyttävä - eihän kukaan halua jatkuvasti tuuppia kuulokkeita takaisin paikalleen.

Akun luvataan kestävän useamman tunnin (jopa 20h) ja jo pelkään 15 minuutin latauksella voisi kuunnella 2 tuntia. Tätä en ole testannut mutta ominaisuus on todella näppärä jos kiireessä huomaakin ettei kuulokkeita tullut ladattua. Itse olen ladannut nuo vasta yhden kerran ja hienosti on akku riittänyt.
Siriä kokeilin uteliaisuuden vuoksi niin että pyysin sen valitsemaan kappaleen spotifysta. En tiedä olenko vain avuton vai vika muualla mutta itse en saanut siriä löytämään yhtikäs mitään. Jokainen kerta vastaus oli ettei löydä musiikkia. Kerran sain soittamaan spotifyn kappaleet sekalaisessa järjestyksessä, mutta vaikka kuinka yritin vielä tarkentaa mistä soittaisi (spotify), kenen- ja minkä kappaleen - en saanut mitään kappaletta. Ainoastaan vastauksen "ei löydy musiikkia".


Kuulokkeiden kaikkein kiinnostavin ominaisuus on se että kun peität oikean kuulokkeen: musiikki hiljenee ja voit kuulla mitä vierustoveri tai muu taho yrittää sanoa. Voit siis kuunnella puhetta nostamatta kuulokkeet päästäsi - pelkkä toisen kuulokkeen peittäminen riittää.
Itse tosiaan testasin tätä useamman kerran - niin että tyttäreni jutteli vieressä ja toisen kerran kuuntelin bussissa lähetettävää nauhoitusta. Molemmat pystyin kuulemaan ongelmitta eikä taustalla ollut vaimea musiikki häirinnyt. Lisäksi oli kiva huomata ettei kuuloketta tarvinnut painaa kuten ensin luulin, vaan pelkkä kevyt kosketus riitti. Tietenkin itse otan kuulokkeet pois päästä jos joku aikoo pidemmän aikaa jotain selittää, mutta esimerkiksi jos ulkona joku pyytää neuvoa, on helppoa vain peittää kuuloke sen sijaan että tappelisi musiikin pois päältä ja ottaisi vielä kuulokkeet kokonaan pois. Oli tosiaan helppo sohvalla maatessani kuunnella mitä tytär yritti vähän väliä sanoa. Jos olisin joutunut ottamaan kuulokkeet pois päästäni jokaisella kerralla - olisin tehnyt sen ainakin 50 kertaa.

Kokonaisuudessaan kuulokkeet eivät tarjoa mitään mullistavaa, vaikka hienoja ominaisuuksia toki löytyy mm. voit kuunnella kaveria vain peittämällä toisen kuulokkeen. Koen saavani 150 eurolle vastinetta, mutta en näistä menisi kuitenkaan täyttä hintaa maksamaan. Tuotemerkki varmasti nostaa jo itsessään tuotteen hintaa, mutta itse koen 350 euron olevan niin kova summa että sillä pitäisi saada jotakin aivan huikeaa. Powerissa näkyisi olevan nyt tarjous jolla nämä lähtevät hintaan 199€ ja kieltämättä maksaisin vielä senkin verran, mutta enempää en valitettavasti sillä niin moni ominaisuus on itselleni loppupeleissä turha.

highlights of 2018

| On
tammikuuta 06, 2019
Vuosi 2018 päättyi, joten on tullut aika muistella parhaimpia tapahtumia. En muista milloin viimeksi vuoteni olisi ollut yhtä tapahtumarikas, onnellinen ja täynnä toinen toistaan yllättävämpiä asioita. Jotta lista ei olisi ollut aivan järjettömän pitkä - yritin saada siihen vain ne vuoden odotetuimmat ja yllättävimmät asiat.

Tältä siis näytti vuoteni 2018.

Elämäntaparemontti
Tästä tuskin tarvitsee sen enempää puhua sillä blogi on ollut n. 90% elämäntaparemontin ympärillä. Mutta projektin aloitin tosiaan joulun jälkeen 2017 ja vuoden aikana onnistuin laihduttamaan +20 kg. Lähtöpainoni oli 84 kg ja tällä hetkellä se on 63 kg.
Matka tämän elämäntaparemontin parissa on ollut huikea enkä olisi ikinä uskonut ensinnäkään pystyväni tähän. Toiseksi, en uskonut homman olevan niin helppo kuin se oli. Odotin enemmän epäonnistumisia, epätoivoa ja itkupotkuraivareita. Mutta toisin kävi. Onnistuin todistamaan itselleni kuluneen vuoden aikana että jos tosiaan haluaa jotakin ja on valmis paiskimaan kovasti töitä sen eteen - uurastus todellakin palkitaan ja lopussa odottaa aivan mahdottoman suuri palkinto.


Pienimuotoiset matkat
Vuoden 2018 aikana en matkustellut mihinkään kauas joka on tietenkin sääli, mutta pääasia että matkustin ylipäätään johonkin. Kävimme ystäväni kanssa kerran Tukholmassa sekä kolmesti Tallinnassa. Mieheni ja tyttäreni kanssa matkustimme kotimaassa, joista ikimuistoisin ja hauskin reissu oli mökkiloma Yyterissä.

Microblading
Joka ikinen päivä peiliin katsoessani olen älyttömän tyytyväinen päätöksestäni ottaa microbladingilla kulmat. Kasvoni näyttävät säteilevän jopa silloin kun olen juuri herännyt, meikistä ei ole tietoakaan ja näytän muuten mahdollisimman rähjäiseltä. Usein tarvitsin ripsienpidennykset pitämään naamavärkkini siedettävänä, mutta nyt kulmat riittävät hyvin yksinään hoitamaan sen homman.
Aion takuuvarmana ottaa vahvistuksen sitten kun sen aika tulee keväällä 2019.


Uusi työpaikka
Aloitin nykyisessä työpaikassani kesällä ja olen ollut hirmuisen tyytyväinen sekä asiakkaisiin, työkavereihin että työilmapiiriin. Työskentelen lähihoitajana kotihoidossa ja entisistä työpaikoista tämä työpaikka vie voiton ilmapiirillään. Toivottavasti työskentelen täällä vielä pitkään.

Uusi auto
Saimme vihdoin pitkän harkinnan, vertailun ja odotuksen jälkeen ostettua auton ja elämäni helpottui huomattavasti. Työmatkat taittuvat hetkessä, lapsen kanssa kulkeminen on helppoa ja ostoksien teko sujuu kädenkäänteessä kunnei tarvitse painavia muovikasseja raahata bussiin. Mieheni ystävä myy työkseen autoja, joten saimme mainion kaupan tehtyä ja apua saa aina pyytää jos jokin askarruttaa autossa tai sen tuunaamisessa.


Myöhemmin kurkataan vielä mitä kivaa on tiedossa vuodelle 2019.